Jyväskylässä on pehmomiekkailtu jo 90-luvun lopulta alkaen eri puolilla kaupunkia. Nykyisin virallinen toiminta on keskittynyt Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran salille Savelaan ja Ryhtilään eli yliopiston R-rakennukseen, sekä kesäisin Kortepohjaan vehkalammen puistoon variskukkulalle.
Pehmomiekkailu on miekkailuperheen modernein jäsen. Muista muodoista voimme huomioida urheilu miekkailun (kalpa, säilä, floretti; japani-lähtöinen kendo), historiallisen miekkailun (mm. pitkämiekka, rapiiri, pukumiekka, sapeli, bolognalainen yhdenkädenmiekka..), mimeettisen – keskittymistä ja henkeä korostavan – miekkailun (taiji, iaido), teatteri tai näytelmä miekkailu (tarkoituksena luoda erilaisiin esityksiin tai kuvitteellisille katsojille vaikuttavia kohtaamisia), perinteiset jatkuvalinjaiset miekkailukoulut (kuten Suomessa tunnetuin Musashin Hyoho Niten Ichi Ryun) ja anakronis – urheilullisen miekkailun (rottinki tai sca:n raskas miekkailu). Pehmomiekkailun voi katsoa sisältävän elementtejä kaikista miekkailun muodoista, jokaisesta niistä voi oppia jotain myös pehmomiekkailuun ja vastaavasti kääntäen, vaikka jotkut lajimuodot korostavatkin aiemman taustan puutetta mahdollisuutena oppia kyseinen laji ”puhtaammin.”
Lajia voi harjoitella pääasiassa kaksinotteluista aina laajempiin ryhmäotteluihin asti, jopa päätapahtuma ”Sotahuudon” (vuonna 2014 n. 600 osallistujaa kentällä) laajoihin ryhmätason kohtaamisiin osallistuen. Perusteet lähtevät yleensä liikkeelle ympäristön tiedostamisesta ja liikkumisesta, siitä voi edetä perus miekkatekniikan kautta aina kilven ja miekan käytön saloihin asti. Edelleen, laji sisältää myös keihäitä, hilpareita, jousia ja suuren joukon erilaisia kilpiä, joten eri harjoiteltavia osa-alueita riittää eikä kuten elämässä ja urheilussa yleensä, pääse sanomaan tulleensa valmiiksi vaan aina löytyy lisää erilaisia tilanteita ja vastustajia, jotka yllättävät.
Pehmomiekkailu on oma urheilulajinsa, jota harrastetaan sellaisenaan ympäri Suomea ja maailmaa. Lajin suosio on kasvanut Suomessa alati. Harrastajia arvioidaan olevan maanlaajuisesti noin 2000-3000. Ottelu ja harjoitus muodot kattavat niin kaksinottelut kuin pienten ryhmien tai suurempien tapahtumien satapäiset kohtaamiset.
Pehmomiekkailu on lajina turvallinen, sillä aseiden pehmustamisen lähtökohtana on se, että lajin harrastaja ei tarvitse erillisiä suojavarusteita aloittaakseen. Pehmomiekka voidaan siis antaa aloittelijan käteen ja hänet voidaan laskea suoraan ottelemaan. Joskin painotukset vaihtelevat paikkakunnittain missä määrin laji mielletään etupäässä liikunnaksi ja missä määrin opetellaan järjestelmällisesti miekkailun perusteita. Viikkotreenien ikärajat ovat täysin seurakohtaisia, mutta Jyväskylässä monet harrastajista ovat aloittaneet jo kymmen-kaksitoista vuotiaina.
Suomessa on noin 40-60 pehmomiekkailuryhmää, joista suurin osa treenaa säännöllisesti. Ryhmiä löytyy lähes jokaisesta suuremmasta kaupungista. Omat pehmomiekkailu ryhmät löytyvät mm. Lahdesta, Rovaniemeltä, Espoosta, Tampereelta ja Kuopiosta. Tavallisten harjoitusten lisäksi erilaisilla treenileireillä ja taistelutapahtumissa voi kohdata väkeä suuremmissa ympyröissä eri puolilta suomea, ja jopa viroa. Suomalaisia on satunnaisesti osallistunut myös Virossa, Saksassa tai Kanadassa käytäviin pehmomiekkailutapahtumiin.
Ossi Välimäen tekemä esittelykirja lajista: (linkki)
Lajiesittely kattojärjestön sivuilla:
https://sotahuuto.fi/index.php/mita-on-boffaus/http://sotahuuto.fi/lajiesittely